Aivan kauhistuin kun luin kaupasta ostetun Runebergintortun pakkaustekstiä. Ja maku oli jotain sellaista kuin kemikaalicocktailia olisi maistanut. Lisäksi pakkauksen teksti väittää, että leivonnainen on tehty perinteisen reseptin mukaan.
Tässäpä ainesluettelo:
Vehnäjauho, voi,vesi, sokeri, vadelmahillo (sokeri, vadelma, vesi, tärkkelys, (vahamaissi), sakeuttamisaine (E440),happamuudensäätöaine (E330), stabilointiaineet (E333, E450)ja säilöntäaine(E202)),kananmuna, sokerikuorrute(sokeri, glukoosisiirappi, vesi, emulgointiaine E471, säilöntäaine E202, sakeuttamisaine (E410, E412), happamuudensäätöaine E330), appelsiini(kuori ja mehu), manteli, nostatusaine E503, happamuudensäätöaine E330, karvasmanteliöljy ja arrakkiaromi.
Huh!
Maku oli kovin kemikaalinen. Tuote oli sulatettu, eli se on ollut pakastettuna. Miksi ihmeessä tälläinen määrä E-koodiaineita käytetään: säilöntäainetta, stabilointiainetta,happamuudensäätöainetta, sakeuttamisainetta ja vielä arrakkikin aromina?
Luulisi, että nykyisin valmistajaa kiinnostaisi yksinkertaisuus, kemikalisoitumisen vähentäminen ja hyvä maku, Mutta ei - vuodesta toiseen moista "torttua" pilataan ja väitetään vielä perinteiseksi. Kuluttajaa pidetään aivan pöljänä. Tolkkua asiaan!
Kenen intressistä tälläinen sisältö lähtee? Onko kaupan intressissä, valmistajan vai tykötarpeita myyvien (hillot, kuorrutteet). Mutta ei ainakaan kuluttajan intressi oli tälläinen sekoitus ja maku.
