Puun tuhkalla puhdasta

Puun tuhka puhdistusaineena

Aiemmin koivun tuhkasta valmistettiin keittämällä lipeää, joka olikin oikein stydi puhdistusaine.
Nykyisin kukaan ei juuri viitsi ryhtyä moiseen, kun kaupan hyllyt notkuvat puhdistusaineita. Jokaiseen tarkoitukseen on omansa.

Eräästä siivousohjelmasta näin seuraavan vinkin: kuinka puhdistaa takan lasiluukut takan omalla tuhkalla. Vinkki on oikein käyttökelpoinen ja näppärä. Ei tarvita kuin sanomalehteä, joka kostutetaan vedellä ja dipataan tuhkaan. Tällä tuhkaisella lehdellä pyyhitään takan lasiluukut ja lopuksi sanomalehti voidaan polttaa takassa.
Samainen tuhka vesiliuoksena poistaa helposti pinttymiä lieden emalipinnasta tai keraamisesta pinnasta. Kokeilin tuhkapyyhintää (kostutettu "riepu" ja tuhka) keraamiseen lieteen ja se toimii senkin puhdistuksessa samoin kuin vaikkapa puulieden emalipintojen puhdistuksessa. Koska tuhka on voimakkaasti emäksistä, on hyvä käyttää suojakäsineitä

Puhdistuksen jälkeen

Nokeentunut luukku 

Puhdistuksessa käytetty sanomalehden palanen 

Ihailtava tulen loimu näkyvissä 

Taita muovikassi kätevään kokoon uusiokäyttöä varten

Todella kätevä tapa uusiokäyttää kerran ostamasi muovikassi, on viikata se alla kuvatulla tavalla. Kassista tulee niin pieni, että se mahtuu hyvin taskuun tai auton ovitaskuun.
Monta taitettua kassia mahtuu pieneen tilaan.

Huom! aloittaessasi tee taitokset napakasti, jolloin koko ei kasva.
Ja tässä havainnollistavat kuvat

Lähtötilanne: tasoita pussi kuvan osoittamalla tavalla

 Taita pussi kahtia

 Taita pussi vielä kerran kahtia

Käännä kulma kuvan mukaisesti

Käännä kulma kohtisuoraan ylöspäin

Jatka näin kunnes jäljellä n. 10 cm

Työnnä kädensijat laskostetun käärön sisään

 Valmis pussi

Onko pakastelohikuutioista loheksi?

Onko pakastelohikuutioista loheksi?

Pakastelohikuutiot ovat helppo ja nopea  tapa tehdä vaikkapa kalakeittoa. Irtoavat palat on helppo annostella tarpeen mukaan ja säilyvät pakasteessa hyvin. Havaitsin kuitenkin melkoisia maku ja rakenne eroja, kun käytin eri valmistajien pakastelohikuutioita. Suosittelin niitä myös iäkkäälle äidilleni. Hän maistettuaan totesi, ettei koskaan ainakaan Rainbow-merkkistä pakastelohikuutioita osteta niiden maun ja rakenteen takia. Onkohan kyseessä kyttyrälohen urospuolinen kala?

Ravintosisällössä näyttää olevan eroja rasvamäärässäkin  ja siten energiamäärissä.

Tässä tuotetietoa:

100 g	Rainbow-lohikuutiot	Findus-lohikuutiot	Pirkka-lohikuutiot
energia	747 kJ	960 kJ	820 kJ
rasva	11 G	17 g	14 g
proteiini	20 g	20 g	19 g
alkuperä	*(A) Lohi (Salmo salar). Viljelty Norjassa. *(B) Lohi (Salmo salar). Viljelty Färsaarilla. *(C) Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha).	Norja, viljelty lohi Salmo salar	Norja
Käyttökokemus	Huono	Hyvä	Hyvä

Väriä hiuksiin terveyden kustannuksella

Vaikka ilmoitimme, että bloggaamme elintarvikkeista, raaka-aineista ja tarvikkeista, teemme tällä kertaa poikkeuksen. Kerromme tositarinan siitä, mitä tapahtuu, kun saa allergisen reaktion hiusväreistä. Useimmiten hiusten värjäystarinat päättyvät siihen, kun saa allergisen reaktion. Me kerromme myös, miten saa väriä hiuksiin tämänkin jälkeen.

Eila sai hiusten värjäyksestä ensimmäisellä kerralla lieviä oireita. Päänahka kutisi värjäyksen jälkeen jonkin aikaa. Tämän olisi pitänyt jo varoittaa tulevasta, mutta kun on perusterve,  eikä minkäänlaisia allergioita ole ollut, eivät hälytyskellot soineet. 

Toisella kerralla kävi sitten vähän huonommin. Värjäyksen jälkeen päänahka tuntui kovalta kypärältä, josta oli tunto täysin pois. Lisäksi päivä värjäyksen jälkeen alkoi kasvojen yläosa turvota. Sitkeänä suomalaisena oltiin kotona ja odoteltiin, että homma hoituu itsekseen. Toisena päivänä värjäyksen jälkeen turvotus ei yhtään helpottanut - pikemminkin päinvastoin. Toisen päivän iltana mies ilmoitti, että nyt lähdettiin päivystykseen. Tällöin oli (tietenkin) lauantai-ilta. Lääkäri totesi, että hirveitä myrkkyjä nuo hiusvärit ja ihmetteli, ettei niitä ole kielletty. Lääkkeillä saatiin homma hoitoon.

Kati sai oireita hiusväristä vasta sen jälkeen, kun Eila oli jo kiirastulen läpikäynyt, joten hän pääsi helpommalla.

Kaiken tämän jälkeen naisina murehdimme, että nytkö me harmaannumme ihan luomuna. Onko tumma väri menetetty. Yhteydenotto allergialiittoon antoi kuitenkin toivoa, sillä markkinoilla on värejä, jotka eivät allergisoi. Näitä värejä nimitetään suoraväreiksi eli yksikomponentti väreiksi.

Allergiaa aiheuttaa yleensä parafenyleenidiamiini- eli PPD, jota on lähes kaikissa kaksikomponenttisissa hiusväreissä. Kampaamon kestovärit sekä Kaupan hyllyillä olevat kestovärit ovat tällaisia. Tuotetta voidaan mainostaa allergiavapaaksi, mutta se voi tarkoittaa esim hajusteita. 

Allergialiiton opastuksella löysimme suoravärit, joiden avulla olemme voineet jatkaa "värikästä" elämäämme. Hiusväri Elumen on torjunut arjen harmauden. Lisäksi väri on erittäin kestävä eikä haalistu, kuten aiemmat värit. Väriä on valitettavasti saatavilla vain ammattilaisille. Suomen amatöörit joutuvat tilaamaan värin netistä.

Muitakin merkkejä löytyy ja punatukkaiset voivat hennata hiuksiaan. hiusväriallergiasta kärsivän kannattaa kuitenkin aina tarkistaa tuoteselosteesta, ettei väri sisällä parafenyleenidiamiinia tai fenyleenidiamiinia. 

Tässä näyte Elumenilla tehdystä monivärivärjäyksestä

Korpuista jauhoksi vai jauhoista korppujauhoiksi

Korpuista jauhoksi vai jauhoista korppujauhoiksi

Korppujauhoilla on vahva kaiku ja rooli meidän ruoan valmistuksessa. Jauhot tehtiin kuivattamalla vanhat leivät ja pulla ja jauhamalla ne hienoksi.  Näin saatiin vanhat leivonnaiset hyödynnettyä.

Tutkiskeltuani hieman kaupan korppujauhoja, havaitsin, että yksikään pakkaus ei enää puhunut mitään korpuista ainesosana. Lisäksi jotkut valmistajat ovat sitä mieltä, että ilman lisäaineita ei korppujauhoja synny.

Tuotteet joita on tarkasteltu: Rainbow-merkki, Pirkka-merkki, Myllyn Paras.

Tässä taannoin aioin tehdä Runebergin torttuja ja korppujauhot olivat loppuneet. Ajattelin, että käväisen ostamassa jauhot samalla, kun vien koiran eläinlääkäriin. Aikaa, kun oli, tutkailin hieman paketteja ja havaitsin, että korppujauhot eivät nykyisin enää taida ollakaan korpuista tehtyjä, koska ainesluettelossa luki: vehnäjauho, vesi, hiiva ja suola.

Kovin tuntuivat vähäisiltä korppujen aineksiksi. Kyllähän noista aineksista saisi sämpylöitä syntymään, joskin ehkä ei niin maukkaita. Myllyn paras kyllä kertoo netissä, että ainekset leivotaan ensin korpuiksi ja sitten jauhetaan. Muut tuottajat eivät kerro valmistustapaa.

Kauppojen omien tuotemerkkien osalta havaitsin, että tuote sisältää myös lisäaineita:

Rainbow-merkkinen: happamuudensäätöaine (E 330), vehnägluteeni, jauhonparanne (E 300) ja kasviöljyä (hyvä)

Pirkka-merkkinen: emulgointiaineet (E472, E481)

Korppujauhojen käyttö:

Minulla korppujauhon rooli on pelkistynyt lähinnä lihapulliin ja kakkuvuokiin estämään kiinnitarttumista ja satunnaisesti, joihinkin muihin ruokiin, kuten Runebergin torttuihin.( Runebergintortuissa eivät toimineet. Liekö syynä se, että oikeissa korpuissa on muitakin makuaineita kuin suola).

Kakkuvuokien jauhottamiseen mannasuurimot, leseet tai jopa hiutaleet ja vehnäjauhot  toimivat oikein hyvin.

Lihapullissa ja mureketaikinoissa korppujauhot voi jättää jopa kokonaan pois, jos haluaa lihaisaa ja proteiinipitoista ruokaa. Korppujauhot voi jatkeaineena korvata  kaurahiutaleilla, kauraleseillä, vehnäjauhoilla tai hienonnetulla kypsällä  perunalla. Vehnäjauhoja kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin korppujauhoja.

Runebergintortuissa tulen tulevina vuosina käyttämään pipari- tai pikkuleipämuruja korppujauhojen sijaan.

?

PS. hirvensarvisuola on vanha tuote, jota valmistettiin hirvensarviöljystä ja hirvensarvista/sorkista. Nykyisin se on ammoniumbikarbonaattia ja on täysin teollisuusvalmisteinen.

Tuorekelmua helposti "wrapaten"

Tuorekelmua helposti "wrapaten"

Oletko koskaan tuskaillut tuorekelmun kanssa?  Kulho odottaa päällystä ja sinä yrität epätoivoisesti saada rullasta palasen, jota voisit käyttää. Ensin haet aloituskohtaa rullasta. Sen jälkeen yrität vetää rullasta haluamasi määrän kelmua. Rulla ei tahdo millään pyöriä. Sen jälkeen yrität leikata palan irti. Leikkaus ei koskaan onnistu loppuun asti. Lopulta päädyt repimään loput palasta irti. Tämän seurauksena kelmu on mennyt sotkuun. Selvittelet sitä ja yrität saada sen tarttumaan kulhon päälle. Huonolla menestyksellä, koska kelmun pinnalla oleva "liima" on todella tarttumatonta.

Olemme löytäneet oivallisen tuorekelmujärjestelmän, Wrapmaster 1000. Tämän leikkurin ainoa huono puoli on, ettei sitä saa Suomesta. Eila sai ensin omansa Ruotsista ystävän tuomana ja Kati sen jälkeen Englannista. Tämän laitteen myötä  kelmuttaminen on muuttunut tuskasta iloksi.

Vedä kelmu astian yli

Leikkaa kelmu painamalla kannesta

Nohevana naisena ajattelin, että saatavuus ongelma poistuu, kun otan yhteyttä isoon suomalaiseen toimijaan (S-ryhmä). Esitin, että kyseinen tuote otettaisiin tuotevalikoimaan . Sain kyllä ihan asiallisen vastauksen ” Kiitos ehdotuksestasi. Vastaavaa tuotetta on meille tarjottu, mutta sen laadussa oli puutteita. Välitän ehdottamasi merkin tutkittavaksi hankintaan. Mikäli asia etenisi niin pitkälle, että tuote tulisi valikoimaan, se tapahtuisi aikaisintaan syksyllä 2015”. 

Maltodekstriini - onko tarpeellista ruoissamme?

Maltodekstriini - onko tarpeellista ruoissamme?

Valmisruoat ja liemivalmisteet  sisältävät maltodekstriiniä sangen yleisesti. Tässä joitakin esimerkkejä: Bataattisosekeitto (Saarioinen), Kirjolohikeitto (Koskikylä/Saarioinen), jonka kalaliemijauhe sisältää maltodekstriiniä, Jauhelihaa ja spagettia (Pirkka),jossa maltodekstriiniä,  Lihakeitto (Jalostaja), jonka lihaliemi sis. maltodekstriiniä, Jauhelihapihvit muusilla (Atria), jossa pekoni sisältää dekstroosia ja lisäksi itse aineksena on dekstroosia,Viljaporsaan Kahden Pippurin Fileepihvi, jossa maltodekstriiniä ja dekstroosia, liemivalmisteet sisältävät usein maltodekstriiniä.  

Miksi,  sitä ihmettelen? Tartuin tähän, kun luin pelkkää maltodekstriiniä sisältävästä ”Energiajauhe” -pakkauksesta (Resource; ainekset: maltodekstriini) , ettei se sovi alle 3-vuotiaille ja diabeteksen yhteydessä tulee sen käytöstä neuvotella ravitsemusterapeutin kanssa.     Nopeasti imeytyvästä hiilihydraatista on siis kyse. Verensokerin nostamiskyky on suuri. Miksi ihmeessä sitä käytetään tavallisiin valmisruokiin, joita myös alle 3-vuotiaskin voi syödä? Miten elimistön käy, kun on saatavana näin nopeasti imeytyvää hiilihydraattia? Laiskistuuko se kun helposti on tarjolla energiaa? Koukuttaako?
Liemivalmisteet ne vasta ovat sitten aivan omaa luokkaansa dekstriinin suhteen. Maltodekstriiniä on luonnehdittu maultaan neutraaliksi. Mielestäni sen  kyllä aistii ruoasta. Koen sen aika pian tympäännyttävänä ja vastenmielisenä. Sehän  on siis pelkkää energiaa ja vielä nopeasti imeytyvää. Onpa helppo tapa korvata oikeita ruoka-aineita, lisätä energiaa   ja saada hinnaltaan halpaa? Fuskua siis.

Kysyin Atrialta, miksi käyttävät maltodekstriiniä. Vastauksessa  syyksi mainittiin luonnollisen rasvan korvaaminen, maun pyöristäminen ja rakenteen parantaminen.  

Markkinoilla on kyllä valmisruokia, joissa tätä ainetta ei ole kuitenkaan tarvittu. Tässä vain pari esimerkkiä maksalaatikko (Saarioinen), Kokkikartanon Broilerikiusaus. Ja hyviltä maistuvat.  


Palaan liemivalmisteisiin myöhemmin blogissamme. Ne ne vasta kummallista ruokaa ovat.

Mitä maltodekstriini on? Siitä Wikipediasta otetussa kopiossa:

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maltodekstriini.

Maltodekstriini on hyvin nopeaa tärkkelystä, joka valmistetaan tärkkelyspitoisista kasveista, esimerkiksi perunasta, maissista tai vehnästä suolahappokäsittelyssä hydrolyysin avulla. Sitä käytetään hiilihydraattien lähteenä etenkin urheilijoiden suosimissa ns. palautusjuomissa.^[1] Maltodekstriini sisältää pitkäketjuisia hiilihydraatteja; lähinnä glukoosin polymeerejä, mutta myös monomeerejä, dimeerejä ja oligomeerejä. Se on maultaan neutraalia eikä makeaa.^[2]

Maltodekstriinia käytetään elintarvikkeissa yleisesti lisäaineen tapaan, esimerkiksi luonnollisen rasvan korvikkeena, mutta se luokitellaan kuitenkin raaka-aineeksi.^[3] Sitä valmistetaan tärkkelyksestä, yleisimmin maissitärkkelyksestä, kuumakäsittelyllä, eli tärkkelys pilkotaan lyhyemmiksi sokeriketjuiksi, jolloin se imeytyy nopeasti. Vaikka se valmistettaisiin vehnästä tai ohrasta, lopputuote on gluteeniton.^[4] Maltodekstriinia myydään apteekeissa (esim. Resource-energiajauhe tai Fantomalt) ja elintarvikeliikkeiden urheiluosastoilla. 1 dl maltodekstriiniä painaa noin 50 g, ja sen energiamäärä vastaa kahta lasillista täysmehua tai 2–3 voileipää.^[5]

Maltodekstriinin CAS-numero on 9050-36-6. Nimi maltodekstriini tulee maltoosista ja dekstroosista.

Dekstriinit ovat tärkkelystä lyhyempiä sokeriketjuja. Dekstriinejä lyhyempiä sokeriketjuja taas ovat sakkaroosi, laktoosi ja maltoosi.     

 

Kermaa lisäaineilla tai ilman

Kermaa lisäaineilla tai ilman

Aiemmassa blogissa kirjoitin maidosta, joka tuntuu kermaan verrattuna olevan aika simppeli tuote. Valmistajille on riittänyt, että lisätään D-vitamiinia.

Tutustuessani kuohukerman ja ruokakerman tarjontaan havaitsin jälleen kerran, ettei koiraa ole karvoihin katsomista. Luulisi, että kerma on tuote, joka ei kaipaa mitään lisäaineita. Totuus tälläkin kertaa on toisenlainen.

Aiemminhan kerma oli maidosta separoitu. Separaattorihan oli laite, joka erottaa keskipakovoimalla rasvaisemman osan eli kerman maidosta. Tästä sitten kirnuttiin voita. Järjellä ajatellen kuohukerma olisi sitä separoinnin lopputuotetta ja ruokakerma/kahvikerma maidolla laimennettua kuohukermaa.  

Tuotevalikoimaa läpikäydessä osoittautui, että ainoastaan Arlan kerma on ehtaa tavaraa. Muut kuohukermat (Valion/Pirkka-merkkinen/S-ryhmän Kotimaista-merkkinen) tarvitsevat karrageenia (stabilointiaine). Karrageenia on joissain tutkimuksissa epäilty karsinogeeniksi (= aiheuttaa syöpää)*.

Valion kevytkermat (myös luomu) tarvitsevat sakeuttamisainetta sekä tärkkelystä  ja kerma on tehty 10-15%:ksi kevytkermaksi lisäämällä vettä.

Pirkka-merkkiset ja Kotimaista-merkkiset  kevyt ja ruokakermat pistävät tästäkin vielä paremmaksi lisäämällä tuotteeseen happamuudensäätöainetta sekä stabilointi- ja emulgointiaineita.  

Stabilointi- ja emulgointiaineella saadaan aikaan tuote, jossa rakenne pysyy tasaisena. Happamuudensäätöaine taas lisää säilyvyyttä (=myyntiaikaa). 

"Ronttoskermaksi" osoittautui ehdottomasti Kotimaista ruokakerma 15% laktoositon, joka ei sisällä ollenkaan kermaa vaan sisältö on:

kirnumaito, vesi, rypsiöljy, osittain kovetettu kasvirasva, stabilointiaineet (E 1442, E 1450, E 412), emulgointiaine (E 472e), rasvaton MAITOJAUHE, maissimaltodekstriini, sokeri, happamuudensäätöaine (E 332), aromi, väri (E 160a). HUPS! 

Miksi ihmeessä tuotteen nimi voi olla kerma, kun se ei sisällä yhtään kermaa? Miten lainsäädäntö sallii näin harhaanjohtavan nimeämisen? Tosin näitä öljyttyjä tuotteita perustellaan rasvan laadulla paremmiksi. Kasvirasva ei todellakaan kovetu ilman kemiallista prosessia ja sekoitus on aina sekoitus. Kermaista makua näistä saa hakea ja siksi niitä käytettäessä maku voi ruoissakin olla erikoinen, tympivä.


PS. Hieno separaattorin kuva on Saloniemen juustolan sivulta (saloniemenjuustola.fi), josta sain käyttöoikeuden kuvaan. Yllätyksekseni juustolan tuotteet olivat lisäaineettomia luomutuotteita siis tolkkua tavaraa -  samaa ei voi sanoa kaikista juustoista.  

*) Lisätietoa asiasta löytyy mm. ekoodit.fi

Maitoa vai maitojuomaa

Maitoa vai maitojuomaa

Maitoa käytetään Suomessa paljon ruokajuomana ja mielikuva, joka siitä annetaan, viittaa Suomen vehreään luontoon. Suuri kohu nousi jokin aika sitten, kun Arla toikin kauppoihin ruotsalaista maitoa. Tämä nosti lähes kansanliikkeen suomalaisen maidon puolesta.

Nykyisin maito ei ole ihan ”sitä ihteään”,vaan yleensä se on sekä pastöroitu (=kuumennettu) että homogenoitu (maidon rasva pilkottu) ja siihen on  lisätty D-vitamiinia.

Lasillisesta maitoa saa 2 mikrogrammaa D-vitamiinia. Jos olet "maitokissa" ja juot päivässä 5 lasillista maitoa,  niin eipä tarvitse D-vitamiinitabletteja nappailla*).

Kauppojen hyllyihin on tullut maidon rinnalle maitojuoma, joka ei olekaan enää pelkästään maitoa. Maito-nimitystä ei saa käyttää tuotteista, joihin on lisätty jotain muuta ainetta (ei koske vitamiineja). 

Kaupoista löytyy maitojuomaa usealta valmistajalta. Esimerkiksi maitojuomassa Valiolla on maidon ja D-vitamiinin lisäksi maitovalmistetta, Milbonalla maitopohjaista kivennäisvalmistetta. Mitä on Valion arki-maidoissa käyttämä maitovalmiste? Asia kiinnosti minua ja otin yhteyttä Valioon ja kysyin:

Mitä on maitovalmiste?

Miten se valmistetaan?

Kuinka paljon maidossa on maitovalmistetta?

Seuraavassa sanatarkka vastaus Valiolta kysymyksiini:
"Maitovalmiste tarkoittaa rasvatonta maitoa, josta proteiini on poistettu, ja sekoittamalla tätä maitovalmistetta pastöroituun maitoon, saadaan proteiinipitoisuudeksi haluttu määrä.
Proteiinivakioinnissa pastöroituun maitoon lisätään maitovalmistetta sen verran, että saadun maitojuoman proteiinipitoisuudeksi tulee 3,0 g / 100 g.
Tuote on vakioitu proteiinipitoisuutensa osalta alemmalle tasolle, jolloin vakioinnista yli jäävä osuus proteiinia on hyödynnettävissä muihin tarkoituksiin.
Valitettavasti tämän enempää tietoa valmistuksesta meillä ei ole saatavilla."

Jos hieman tulkitsen asiaa: Valio ei halua kertoa maitojuoman valmistusprosessia eikä määrää maitojuomassa. Valmistusprosessihan voi olla sen luonteinen, että lopputuotteeseen voi muodostua muitakin aineita kuin vain toivottuja.
Maitovalmisteen määrän ilmoittamatta jättäminen taas voi viitata siihen, että sitä ei ole ihan vähän.
Yleensä tällaisiin ratkaisuihin päädytään nii ssä tilanteissa, joissa jonkin muun tuotteen valmistusprosessissa syntyy jotain tuotetta, jota ei tarvita ko. tuotteessa ja tälle "ylijäämälle" keksitään muuta käyttöä.

Milbonan osalta en ole selvittänyt tarkemmin maitopohjaisen kivennäisvalmisteen käyttöä. Mieleeni tuli kuitenkin jostain syystä ajatus, että mahtaako tämä valmiste olla samaa, mitä Valiokin käyttää arkimaidossaan.

Halvempi hinta maitojuomalle selittynee maitovalmisteen käytöllä.
Miksi ostaa maidonkaltaista tuotetta (fuskua), kun kaupan hyllyllä on aitoakin -siis tolkun tuotetta.

*)Tässä D-vitamiinin käyttösuositukset d-vitamiini.fi sivustolta:
1) Suomessa suositellaan D-vitamiinivalmisteen ympärivuotista käyttöä 2 viikon ikäisestä 2-vuotiaaksi 10 mikrog/vrk ja 2–18-vuotiaille 7,5 mikrog/vrk.
2) 7,5 mikrog päivittäistä D-vitamiinilisää suositellaan käytettäväksi lokakuun alusta maaliskuun loppuun, jos ei säännöllisesti käytetä vitaminoituja maitovalmisteita, ravintorasvoja tai kalaa. 
3) Yli 60-vuotiaille suositellaan 20 mikrog/vrk D-vitamiinilisää ympäri vuoden.
4) Raskaana oleville ja imettäville suositellaan 10 mikrog/vrk D-vitamiinilisää ympäri vuoden.

Mansikkakeitto/-kiisseli - nimikö enne?

Mansikkakeitto/-kiisseli  - nimikö enne?

Mansikkakeitosta tai -kiisselistä tulvii mieleen kuva mansikan tuoksuisesta ja makuisesta,  rakenteeltaan mansikkasosemaisesta punaisesta jälkiruoasta tai välipalasta. Keitto on ohuempaa ja kiisseli taasen kiinteämpää.

Alarivissä vasemmalta Valio ja omatekoinen 11% mansikkaa.
Ylhäällä vasemmalla omatekoinen 8.7% mansikkaa ja K Menu

Hankin kaupasta kaksi mansikkakeittoa: K Menu(sokeriton,1 litran pakkaus)  ja Valion mansikkakeitto (1 litran pakkaus) sekä Pirkka mansikkakiisselin (1 litran pakkaus).Lisäksi valmistin mansikkakeittoa  mansikkamäärillä eli 8,7 % ja 11 %. Nesteenä käytin laimennettua sokeroitua  sekamehua ja saostavana aineena perunajauhoja.

 

Testasimme mansikkakeittojen (Valio, K Menu ja 2 itse tehtyä)) makua, ulkonäköä ja rakennetta asteikolla erittäin huono, melko huono, menettelee, hyvä, erinomainen. Sokeriton K Menu sai erittäin huonon arvion ("karmea"), Valion mansikkakeitto sai arvion menettelee ja itse tehdyt arvion hyvä. Erinomainen tulos olisi edellyttänyt mansikkapitoisuuden nostoa.Siis selvästi mansikasta on pihistetty maistumisen kustannuksella, jos pitoisuus on vain noin 10 %:n luokkaa. Katsaus tuoteselosteeseen paljastaa miten saadaan aikaan pistävä maku, kuvottava tunne, puistatuksia, haalea väri.

Taulukko:  

	K Menu		Valio		Pirkka
	Mansikkakeitto		Mansikkakeitto		Mansikkakiisseli
	sokeriton
	vesi		vesi		vesi
	mansikkasose 8 %		mansikoita 11 %		täysmehut tiivisteestä
	tiivisteestä valm.		sokeri		(omena, rypäle, mansikka
	mustaher.täysmehu 2 %		rypäletäysmehutiiviste		seljanmarja)
	sakeuttamisaineet		sakeuttamisaineet		sokeri
	(muunnettu maissitärkkelys		(muunnettu maissitärkkelys,		mansikkasose
	guarkumi)		guarkumi)		sakeuttamisaineet
	happamuudensäätöaine		happamuudensäätöaine		(muunnettu peruna-
	(sitruunahappo)		(sitruunahappo)		tärkkelys, pektiini,
	C-vitamiini		C-vitamiini		ksantaanikumi)
	aromi				happamuudensäätöaine
	makeutusaineet				(sitruunahappo)
	(aspartaami, asesulfaani K				C-vitamiini
	väri (E160 a)				aromi
					(mansikkaa 8,7 %)
	Energia 34 kJ/100 ml		Energia 170 kJ/100 g		Energia 330 kJ/100 ml
	8 kcal/100 ml		40 kcal/100 g		77 kcal/100 ml
					(sokereita 17 g/100 ml)

Tuotekehittelyä siis riittää ja varmaan lainsäädäntökin vaikuttaa lepsulta  suhteessa nimen käyttöön. 

Itse tehden päästään vain viidellä aineella.  Valmistus aloitetaan lisäämällä kattilaan kylminä vedellä laimennettu sokeroitu sekamehu ja perunajauhot. Mehu voi olla hiukan laimeampaa kuin juomaksi tarkoitettu mehu. Perunajauhoja käytän keittoon 2-3 rkl nestelitraa kohden  ja kiisseliin 4-5 rkl nestelitraa kohden. Seosta kuumennetaan hellalla ja sekoitetaan koko ajan. Saostunut seos saa kuplahdella enintään parin minuutin ajan. Näin lopputulos on sileää ja kirkasta eikä venyvää liisteriä. 
Kotimaiset mansikat soseutetaan sauvasekoittimella ja lisätään valmiiseen saostettuun pohjaan. Mansikkamäärä on noin puolilitraa /1 litra nestettä. Näin tulee nautittavin lopputulos. Niin ja lopuksi kannattaa maistaa, onko makeus sopivaa. 

Jotta nimi olisi enne, sen lupaamaa raaka-ainetta tulee olla kunnolla. Tällöin maku ja rakenneominaisuudet vastaavat kuluttajan mielikuvaa.